Kahdenkymmenen vuoden ravitsemusneuvontatyössäni olen lukuisat kerrat todennut, kuinka verensokeri liittyy lähes kaikkeen. Verensokeri ja hiilihydraatti ymmärretään aiheena usein väärin, sillä moni mieltää niiden olevan tärkeitä vain diabeetikolle.
Verensokeritasoon vaikuttaa moni tekijä; oman geeniperimän ja suolistomikrobiston lisäksi ruoalla on suuri vaikutus. Ruoassa oleva hiilihydraattimäärä ja hiilihydraatin rakenne sekä verensokerijarrujen läsnäolo tai niiden puuttuminen ovat oleellisen tärkeitä tekijöitä. Merkitystä on siis sillä, kuinka yksittäinen ateria koostetaan ja miten sen avulla vaikutetaan verensokeri- ja insuliinitasoihin.
Kuinka nopeasti, kuinka korkealle ja matalalle verensokeritasot nousevat ja laskevat? Tätä kautta vaikutetaan automaattisesti myös insuliinitasoihin.
Jos verensokeritasot käyvät usein liian korkeissa lukemissa tai laskevat keskimääräistä matalammalle, on tästä paljon haittaa terveydelle. Yllättävän moni (myös ei-diabeetikko) on hiilihydraattiherkkä.
Se tarkoittaa, että keho reagoi hiilihydraatin verensokeria nostavaan ja laskevaan vaikutukseen keskimääräistä voimakkaammin. Näin ei tapahdu ainoastaan epäterveellisiä sokeripommeja nauttiessa, vaan myös terveellisemmät hiilihydraatin lähteet ovat ongelmallisia; niin kauan kunnes ymmärtää olevansa hiilihydraattiherkkä ja alkaa eri tavalla huomioimaan aterian koostamista, ruoan rakennetta ja muita verensokeri- ja insuliinitasoihin vaikuttavia tekijöitä.
Nämä poikkeavat korkeat ja matalat sokeriarvot eivät näy perusterveydenhuollon mittauksissa, ja niinpä moni hiilihydraattiherkkä luulee omaavansa täysin normaalin verensokeriaineenvaihdunnan, vaikka kyseessä on (reaktiivinen tai tavallinen) hypoglykemiataipumus, joka tulisi esiin oireiden aikana tehdyillä pikasokeritesteillä.
Heittelevästä ja liian matalalle painuvasta verensokerista on seurauksena väsymystä, makeanhimoa, napostelunälkää ja kieltämättä myös lisähaasteita painonhallintaan. Päänsärky- tai migreenikohtauskin nostaa päätään herkemmin, jos verensokeri heittelee voimakkaasti. Varsinkin heikotuksen ja huimauksen tunne liitetään herkästi verenpaineen heittelyyn, vaikka kyseessä on usein matalan verensokerin oireet.
Korkea verensokeri sen sijaan ei tunnu olossa, mutta se on kuitenkin piilevän matala-asteisen tulehduksen tavoin salakavala terveyden vaarantaja. Korkea verensokeri saa aikaan paljon haittaa. Aterian jälkeinen tulehdus on voimakkaampaa, kehon krooninen tulehduskuormitus kasvaa, verisuonet altistuvat herkemmin toimintahäiriöille, sydän- ja verisuonisairauksien ja silmäsairauksien riski kasvaa, krooniset kiputilat pahenevat...Lista on pitkä, ja voisin todeta, että ei liene mitään sairautta, jota korkea verensokeritaso ei pahentaisi.
Lihottaako korkea verensokeri?
Entäpä miten verensokeri liittyy painonhallintaan? Verensokerin noustessa myös insuliinitasot nousevat. Insuliini on elintärkeä hormoni, mutta liiallisissa määrin korkeat insuliinitasot ovat terveydelle ja painolle haitaksi.
Insuliinin tehtävänä on laskea verensokeria. Harmillista kyllä, sen tehtävänä on myös siirtää rasvaa rasvasoluihin ja estää rasvojen vapauttamista rasvakudoksesta. Kansankielelle käännettynä liiallinen insuliini lisää keskivartalon rasvavarastoja. Tässä kohtaa päätään nostaa myös perinnölliset tekijät; ihan kaikille korkea verensokeri- ja insuliini ei tuo lisähaasteita painonhallintaan, mutta hyvin monelle kylläkin.
Liiallisissa määrin korkealla olevat insuliinitasot ovat terveydelle haitallisia ja ne kerryttävät ylimääräistä rasvaa vyötärölle.
Kuka hyötyy sokeri- ja insuliinimäärien tasaamisesta?
Tutkimusten mukaan varsinkin naiset hyötyvät maltillisemmasta hiilihydraattimäärästä, sekä terveyden että painon kannalta.
Naisten ja miesten sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnassa on eroja. Naisilla rasva varastoituu kehoon keskimääräistä tehokkaammin kuin miehillä.
On myös monia tilanteita, joissa keskivartalorasvaa saadaan vähennettyä vähän helpommin, kun tasataan sokeri- ja insuliinimääriä; olipa kyseessä mies tai nainen.
Näitä ovat metabolisen oireyhtymän omaavat (jonka pariin kuuluu peräti ¼ kaikista suomalaisista aikuisista), hiilihydraattiherkät, vain kohtuudella liikkuvat naiset sekä henkilöt jotka saavat herkästi ylipainoa ja jotka kokevat erityisesti hiilihydraatit ongelmalliseksi ravintoaineiksi.
Tutkimukset ja käytännön ravitsemustyö osoittavat suuret yksilölliset erot siinä, kuinka paljon hiilihydraattipitoinen ruoka-aine nostaa verensokeritasoa.
Hiilihydraattiherkälle banaani tai leipä ei olekaan järkevä välipala, sillä seuraukset voivat olla yllättäviä. Aina ei siis tarvitse olla kyse sokeripommeista, jotka luonnollisesti ovat haitallisia jokaiselle.
Hiilihydraattiherkälle hedelmä ei välttämättä olekaan toimiva välipala.
Apua terveyteen ja painonhallintaan
Olen jo vuosia ohjannut ihmisiä syömään niin, että he aikaansaisivat itselleen mahdollisimman tasaisen verensokeritason. Se ei kuitenkaan tarkoita tiukkaa karppaamista tai ketogeeniselle ruokavaliolla siirtymistä, vaan terveys edellä tapahtuvaa uudenlaista ajattelu- ja ruokailutapaa.
Tämä on auttanut lukuisia ihmisiä pudottamaan onnistuneesti painoaan ja vähentämään liiallista keskivartalorasvaa.
Myös vireystila on parantunut, päänsärkykohtauksia on esiintynyt harvemmin, kiputilat ovat lieventyneet, makeanhimo ja naposteluhalu on hävinnyt.
Ja mikä parasta; myös verisuonistossa ja suolistossa tapahtuu hyödyllisiä muutoksia, joiden vaikutukset kantavat pitkään.